Meillä haisee. Tuulikaapissa haisee joku määrittelemätön, metallinen. Kolmannessa makuuhuoneessa haisee maakellari. Olohuoneessa lievempi maakellari. Matalapaineella vaatteeni haisevat hennosti homeelta, samoin kolmevuotiaani hiukset. Painovoimainen ilmanvaihto vetää ilmaa lattianrajoista, ikkunanpuitteista, katonrajasta ja viemäreistä, sillä korvausilmaventtiilejä ei 80-luvun tyyliin ole.
Meillä on kosteus- ja mikrobivaurio. Sen on todennut VTT-sertifioitu sisäilma-asiantuntija rakenneavauksin, riskirakenneanalyysein ja mikrobinäyttein. 2000 euron tutkimustulos olisi ollut halpa hinta siitä tiedosta, mihin en uskonut, mutta jota toivoin - ettei asunnossamme olisikaan ollut mitään vikaa. En tosin olisi ehkä nollatulosta uskonut kuitenkaan, sillä oma nenä sanoo, ettei talo ole terve. Omaa mielenterveyttäni olisin sitten ehkä joutunut kyseenalaistamaan.
Meillä on huonosti hoidettu taloyhtiö, voisi sanoa hoitamaton. Jos 30 vuoteen ei tehdä kuntokartoituksia, peruskorjauksia tai muuta, aidan maalaamista kummempaa, näin voinee kai sanoa. Teknisestä isännöinnistä ei kannata maksaa, huoltoyhtiöstä puhumattakaan: sehän nostaisi vastikkeet lähes sadan neliön asunnoisssa yli sadan euron, kamala ajatuskin. Seitsemän asunnon yhtiö on liian pieni, varsinkin, kun muiden osakkaiden keski-ikä on yli kuudenkymmenen ja työssäkäyviä osakkaita on meidän lisäksemme yksi, osa-aikaeläkeläinen.
Meillä on ollut "uusi unelmakoti" nyt puoli vuotta. Yksikerroksinen rivitalonpääty ostettiin loistavan sijaintinsa, kohtuullisen hintansa ja isohkon oman pihan vuoksi. Ja sen vuoksi, että lapsia olisi kesällä kaksi. Ei täällä etelässä keskituloisilla ole varaa ihmeellisempään, alkuperäiskuntoisesta 80-luvun asunnosta joutuu lähiseuduilla maksamaan kymmeniä tuhansia enemmänkin. Tuntuuhan se pöljältä, sillä pakettitalon rakennuttaisi heittämällä pienelle tontille tähän samaan hintaan, jos vain olisi valmis lähtemään 100 kilometriä - ehkä vähemmänkin - lähes mihin tahansa muuhun ilmansuuntaan. Jos siis olisi valmis luopumaan lasten isovanhempien avusta ja auttamisesta, omista ystävistä ja sisaruksista. Ja jos sattuisi löytymään töitä, mikä meidän perheen ammattiyhdistelmällä vaatisi aikamoisia yllätyksiä tai alanvaihtoa ainakin toiselle.
Meillä on nyt näin ollen tässä anonyymi blogi, jota todennäköisesti pitää pääasiassa perheen naisosapuoli. Kaikki mahdolliset tunnistettavuudet kielletään viimeiseen hengenvetoon, jollei myöhemmin tule tarvetta julkistaa tekstejä omalla nimellä ja naamalla. Tervetuloa, toivottavasti tästä on jollekin muullekin iloa tai ainakin vertaistukea vitutukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti