NIMBY, not in my backyard, viittaa kai tavallisesti sellaiseen ajattelutapaan, jossa ei haluta vammaisia, narkomaaneja tai maahanmuuttajia omaan asuinympäristöön. Minusta on kovaa vauhtia tulossa tietynlainen nimby - en enää ikinä osta osaketta taloyhtiöstä, jossa asujaimisto on pääosin eläkeikäistä. Remontoiminen on vaivalloista, se maksaa rahaa, tulot ovat eläkkeellä pienentyneet, KYLLÄ TÄMÄ ON HYVÄÄ AIKAKAUTENSA RAKENTAMISTA, joka on kertaalleen velattomaksi maksettu. Ja onhan se varmaan aika loukkaavaa, että tullaan arvostelemaan taloyhtiötä rakenteiden pilaamisesta, vaikka täällä on taatusti maalipurkit ostettu ja uusi lumilinkokin kymmenen vuotta sitten hankittu. Ja ei ole kyllä täällä hometta, se on varmaa se.
Kun viime vuosina on kirjoitettu vähintään viikoittain siitä, miten hoitamattomat kosteusongelmat pilaavat kiinteistöt ja tuovat pientaloille kymmenien tuhansien korjauskuluja tai jopa purkutilanteita, tuntuu nuoresta hupakosta aika käsittämättömältä, ettei kosteusvaurioepäilyä, sittemmin attestoitua hometta oteta yhtiössä vakavasti. Vai piilotellaanko kuitenkin sitä, että asiasta on tiedetty jo vuosia, mutta mitään ei ole silti tehty?
On vaikea uskoa, etteivät naapurit ymmärtäisi, että kosteusvauriot laskevat kiinteistön arvoa. Sama kapillaarinen vedennousu se on koko alapohjassa, vaikka meidän päädyssämme päältä katsoen näyttääkin pahimmalta. Yhteiset mustat bakteeripitoiset eristevillat ne siellä kuitenkin ovat meidän ja naapurin välisessä seinässä. Salaojitus puuttuu ihan koko tontilta, ja meitä lukuunottamatta kaikkien muiden syöksyputket sylkevät vetensä edelleen kivijalkaan, jossa se saa vapaasti seistä (itse pahimpaan ahdistukseen kävimme edes tämän kosteusrasituksen oman asuntomme kohdalta lopettamassa muovisilla lisäputkilla, jotka johtavat edes ränniveden pois seinustoiltamme viereiseen rajaojaan - tulipahan edes parempi mieli, jos ei muuta). Ilmeisesti omaisuuden arvolla ei kuuden-seitsemänkymmenen ikävuoden kieppeilla ole enää niin väliä, vaikka tavallaan ajattelisi, että vanhuuden taloudellista turvaa se omaisuuden pilaaminen väistämättä heikentää. Naapuruston ammattirakenteesta voi päätellä, että tuskin näillä mitään suurensuuria osakeomaisuuksiakaan turvakseen on. Meille eräs nuori eläkeläinen naapurista jo kävikin kolmivuotiaiden malliin lällättelemässä, että heilläpä on velaton asunto, jos vaikka tulevat vaatimamme korjaukset kalliiksi. En mitenkään viitsinyt heittäytyä samalle tasolle ja ilmoittaa, että meilläpä on vielä vähintään 30 vuotta työelämää jäljellä, joten on loppupeleissä samantekevää (vaikkakin hiton ärsyttävää), vaikka aloittaisimme taloudellisesti uudestaan nollasta asunto-omaisuuden suhteen. Meillä kun ei tästä onneksi kuitenkaan niin paljon velkaa ole, että olisi kovin mahdollista joutua myymään velkaansa pienemmällä summalla koko mökin.
Hulluinta tässä tietenkin on, että sisäilmaongelman korjausasia kulminoituu pelkästään rahaan, kun oikeasti tärkeintä tässä on terveys - meille tietenkin erityisesti lastemme hyvinvointi. Meillä ei ole vielä oireita, mutta emme aio niitä myöskään hankkia nielemällä taloyhtiön valehtelut ja väärinkäytökset ja tyytymällä kohtaloomme. Aiomme hankkiutua tästä asunnosta eroon, vaikka sitten isollakin tappiolla, kunhan taloyhtiön vastuu on katsottu loppuun ja asunto korjauttu terveysviranomaisen hyväksymälle tasolle, jotta sen ylipäänsä voi myydä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti